tiistai 12. maaliskuuta 2013

Viisumitöitä ja kadonneen keskustan metsästystä St.Louisissa



Sunnuntaina saatiin S:n kanssa pieni irtiotto arjesta ja tehtiin pieni getaway St.Louisiin, Missouriin. St. Louis on toinen Missourin osavaltion isommista kaupungeista ja luultavasti kaikkein eniten itärannikkomaisin. Springfieldistä sinne ajelee noin 3,5 tuntia. (Muuten, täällä Amerikassa kaikki etäisyydet mitataan automatkan etäisyydellä.)

Syynä tähän yhden yön lomaan olivat viisumisyyt. Tänne Ameriikkaanhan ei niin vaan tullakaan, vaan syiden pitää olla painavat. Niitä voivat olla esimerkiksi opiskelu-, työ- tai puolisosyyt. Näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, vaan jokaisen viisumin takana on pinottain paperitöitä, kärsivällisyyttä ja RAHAA. Itse olin aiemmin opiskelijaviisumilla työharjoittelun merkeissä, viime kerralla saavuin ns. "K1-kihlaviisumilla". Tämän viisumin pääehtona on mennä naimisiin tietyn aikajakson aikana Yhdysvaltoihin saapumisen jälkeen, ja vasta sen jälkeen on oikeutettu hakemaan Green Cardia. Ja pelkkä naimisiinmenohan ei siis riitä, vaan hakijoilla pitää olla muun muassa nuhteeton tausta, ja mainitsinko jo, sitä RAHAA. 
Mutta long story short... Green Cardia hakiessa Immigration-toimisto haluaa ottaa (jälleen kerran) sormenjäljet ja valokuvan. Montakohan valokuvaa meikäläisenkin pärstästä on jo otettu... Muuten käynti on aika läpihuutojuttu. Ja meille se tiesi kivaa yhden yön vapaata Springfieldistä. Niin, minähän en niinkään ole pikkukaupungin tyttöjä, vaan tykkään siitä, että ympärillä on vähän säpinää, kivoja ravintoloita ja tapahtumia. Big City Girl.

Saavuttiin St.Lousiin sunnuntaina iltapäivällä, ja heitettiin tapojemme mukaiseti vaan tavarat hotellille ja suunnattiin tutkimaan keskustaa. Monella amerikkalaisilla kaupungeilla on muuten yksi yhteinen piirre, "keskusta" ei itse asissa ole keskusta, vaan vain rypäle korkeita rakennuksia, joista monissa sijaitsee pelkkiä toimistoja ja/tai hotelli. Useimmat tapahtumat, kauppakeskukset ja parhaat ravintolat sijaitsevat kaukana itse keskustasta. Monelle turistille ja ulkopaikkakuntaiselle (tai ainakin minulle!) tämä on pettymys. Itse olen kuitenkin tottunut eläväiseen eurooppalaiseen kaupunkikulttuuriin, jossa ravintolat, baarit ja pienet putiikit sijaitsevat sopuisasti kylki kyljessä. 

St.Louisin keskustassa kuljeskelimme sokkona ja koitimme löytää edes yhtä paikallista baaria tai ravintolaa, joka ei ollut Hooters tai TGI Friday. Viimein löysimme yhden paikallisen, joka neuvoi meidät ns. Jazz-alueelle, josta löysimmekin ihan mahtavan *Broadway Oyster Bar*-nimisen jazzravintolan, joka on nimenomaan tunnettu hyvistä merenelävistään. Ja hyviähän ne olivat! Ja baarimikko muuten osasi opastaa meidät kadulle, josta löytyi vähän enemmän säpinää. Katsoimme Bluesin NHL-matsin Anaheimiä vastaan ( Go Selänne, Koivu ja Lydman!) yhdessä sporttibaarissa ja sain himoitsemaani Magners-siideriä yhdessä irkkubaarissa. Muuten, täällä irkku/englantilaisbaarit eivät ole kovin aitoa tavaraa... Monet tarjoavat vain Bud Lightiä, Budweiseriä ym. Amerikan ihmeitä ja tarjoilijat vain pudistelevat päätään hämmentyneinä, mikäli yrität tilata esimerkiksi siideriä tai muita sateisen saarikunnan tuotteita. :) ) No, mutta tässä baarissa Magners oli hanassa ja meininki muutenkin asiankuuluvan irkkumaista. Illan päätteeksi syötiin vielä ihan loistavat St.Louis-tyyliset pizzat. ( Leivottu käsittääkseni ilman hiivaa, joten ovat todella ohuita ja rouskuvia, namskis.)

Maanantai-aamun viisumityöt olivat ohi alle puolessa tunnissa. Lähinnä aika meni jonottamiseen, itse sormenjälkien otto ja valokuvaus kesti muutaman minuutin. Toimiston naiset ihailivat kilpaa kaulassani roikkuvaa pöllökorua, joten kaikin puolin mukava ja rento visiitti! :)

Nyt ollaan taas Springfieldissä, ja seuraavaa reissua suunnitellessa. St. Lousiin pitää kyllä päästä uusiksi, vaikka alku vähän takeltelikin. Mutta kysyvä ei tieltä eksy, ja paikallisilta ihmisiltä saa yleensä todella hyviä vinkkejä, jos ei halua viettää aikaansa turistirysissä.

Lopuksi vielä muutama kuva reissusta:

St.Louis "Downtown"

"The Arch", jolla on muuten suomalaistaustainen suunnittelija! 

Katto Broadway Oysterie Bar:ssa. Edelliset asiakkaat olivat liimailleet kaikkea mahdollista...

Pizzaa St.Louis-tyyliin


3 kommenttia:

  1. Tulin tutustumaan blogiisi :). Sisältyikö tohon käyntiin ns. green card -haastattelu? Eikö sellainen kuulu siihen prosessiin?

    VastaaPoista
  2. :) Tämä on vielä vähän tälläisellä tekele-asteella, mutta pikkuhiljaa varmaan saan tätäkin muokattua ja laitettua kuosiin.
    Mitään varsinaista haastattelua ei sisältynyt tuohon käyntiin. K1-"kihlaviisumia"hakiessa jouduin haastatteluun Helsingin suurlähetystössä, seuraavan kerran kai kunnolla vasta kansalaisuutta hakiessa :)

    VastaaPoista
  3. Minakin olen loytanyt tieni tanne :) Blogistani loytyy muuten tunnustus sinulle!

    VastaaPoista