Mukavia ja omituisia kuntosalikokemuksia

Amerikka on ykkösenä ei niin kovin mairittelevalla listalla. Täällä nimittäin asustelevat maailman ylipainoisimmat ihmiset. Eikä ihme, niin paljon kaikenlaisia herkkuja on täällä saatavissa 24/7. Hampurilaisa, pizzaa, donitseja, jäätelöä.. Lista on loputon. Niin sanottu "junk food" on täällä myös todella halpaa. Miksi tuhlata $20 vihanneksiin, vähärasvaiseen lihaan ja täysjyväleipään, kun juustohampurilaisaterian saa Mäkkäristä parilla dollarilla? Surullista (ja inhottavaa yleistämistä, mutta niin totta), useimmat lihavat ihmiset täällä ovat "alempaa" yhteiskuntaluokkaa. Puuttellinen tiedonsaanti kunnon ravinnosta ja laihat rahavarat ajavat monet köyhemmät perheet junk food-kierteeseen.

Tuli vähän eksyttyä sivuraiteilla aiheesta, kun kuntoilustahan minun piti jutella! Noh, mutta herkuista päästään kyllä kätevästi aiheeseen, kun ilman kuntoilua täällä herkkujen luvatussa maassa allekirjoittaneestakin tulisi vyöryenpyörien liikkuva. :)

Kuntoilumahdollisuuksia on runsaasti, eikä hintakaan päätä huimaa. Tarjolla on ohjattuja tunetja, kuntosaleja, personal trainer-palveluja. You name it! Itse valitsin noin 10 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevan Ozark Fitness Centerin. Kuntosali on auki 24h vuorokaudessa ja lisäksi tarjollan on paljon ohjattuja tunteja. Itse tykkään Les Mills-tunneista, esimerkiksi Body pumpista.
Ohjaajat ivat myös ihan mahtavia. Rentoa rupattelua ja vitsejä treenin sekaan, ja kun he huomaavat, että käyt säännöllisesti tunneille, he tulevat kyselemään nimeä ja rupattelemaan mukavia. Kivointa on, että he muistavat nimen myöhemminkin ja tulevat jutustelemaan. Suomalaisilla saleilla en ikinä kokenut tämänkaltaista, vaikka kävin yhden ja saman ohjaajan tunneilla vuosikausia, ja varmasti naama tuli tutuksi. Tietysti monia suomalaisia tämä amerikkalainen small talk-tyyli ahdistaa, ja he varmasti säikähtäisivät pahanpäiväisesti, jos joku ohjaajista yhtäkkiä heittäytyisi tuttavalliseksi!

Mutta yksi asia minua kyllä paikallisessa salikulttuurissa ketuttaa ja pahasti. Jos tunti alkaa kymmeneltä, oletan suomalaiseen tapaani, että kaikki paikalle saapuvat ovat silloin valmiina painoineen kaikkineen aloittamaan tunnin. Mutta ehei. Monet saapuvat paikalle 10-15min myöhemmin, ja siinä on sitten kiva väistellä painoja ja levytankoja raahaavia ihmisiä, kun itse haluaisi keskittyä treeniin. Sama juttu tuntia lopetellessa, noin 10min aiemmin ihmiset alkavat siirrellä painojaan pois.  Onpa siinä sitten kiva maata lattialla pinnistelemässä vatsalihasliikkeitä tai venyttelemässä, kun joku kävelee ohi 10kg pano hyppysissään. Siitä kun se sitten hikisisä sormista luiskahtaa jonkun naamaan.. No, amerikkalaisen oikeuslaitoksen tuntien siitä(kin) saisi vamasti muhkeat ja mukavat korvaukset.
En myöskään ymmärrä puhelimien näpyttelyä kesken tunnin. Kyllä se Facebook on siellä tallessa tunnin jälkeenkin.

Kuntosalilla tulee myös huomattua tämä amerikkalainen häveliäisyys. Naisten pukuhuoneessa on lokeroiden lisäksi verhoilla eristetyt pikkuhuoneet, kuin sovituskopit konsanaan. Muutaman enpiirisen tutkimushetken myötä ihmiset myös todella käyttävät niitä ahkeraan. Minusta se tuntuu hassulta, naisiahan tässä ollaan yhtä kaikki. Mutta ehkä ajatusmaailmani on vaan niin kovin suomalainen.
Ah Suomen kesää, mökkiä, järveä ja sekasaunaa odotellessa! :)

Ps. Tässäpä muuten yksi Amerikan herkku, Banana Bread. Sipaisu voita päälle ja namskis!

Näitä asioita pohdiskeli Heidi tällä kertaa.